Eniten tukea saaneet tutkijat
Kun Syöpäsäätiön myöntämää tukea tarkastellaan apurahojen arvon perusteella, selvästi eniten tukea on kevääseen 2023 mennessä saanut lääketieteen tohtori Lauri Aaltonen, joka sai neljän suurapurahan lisäksi 13 muuta apurahaa. Väitöskirjansa professori Albert de la Chapellen ohjauksessa 1994 tehnyt ja pitkään Helsingin yliopiston kasvaingenomiikan professorina ja akatemiaprofessorina toiminut Aaltonen on maailman tunnetuimpia syöpägenetiikan tutkijoita. Hänen työnsä kattaa syövän syntyyn ja etenemiseen liittyvien iturata- ja somaattisten mutaatioiden tutkimuksen, data-analyysin, mallinnuksen sekä tutkimustulosten hyödyntämisen lääketieteen sovelluksissa. (Kuvio 11, s. 158).
Turun yliopiston molekulaarisen solubiologian professorina ja akatemiaprofessorina toiminut Johanna Ivaska on saanut Syöpäsäätiöltä viidenneksi eniten apurahoja. Hän on tutkinut muun muassa syövän etäpesäkkeiden syntymiseen liittyviä solumuutoksia.
Syöpäsäätiön eniten tukemat tutkijat 1964–2022
Toiseksi eniten apurahoja niiden arvon perusteella on saanut lääketieteen ja kirurgian tohtori Kari Alitalo, joka on yhden suurstipendin lisäksi saanut Syöpäsäätiöltä 23 muuta apurahaa vuodesta 1978 lähtien. Helsingin yliopiston lääketieteellisen kemian professorina ja akatemiaprofessorina toiminut Alitalo on yksi maailman arvostetuimmista ja eniten siteeratuista syöpätutkijoista. Syöpäsäätiön stipendien lisäksi hän sai paljon suuria apurahoja myös Syöpätautien Tutkimussäätiöltä. Hänet nimitettiin tieteen akateemikoksi 2020.
Hieman Alitaloa vähemmän tukea on saanut lääketieteen ja kirurgian tohtori Sirpa Jalkanen, jolle Syöpäsäätiö on myöntänyt 25 apurahaa. Turun yliopiston immunologian professorina ja akatemiaprofessorina toiminut Jalkanen on yksi maailman johtavista ihmisen immuunijärjestelmään kuuluvien lymfosyyttien liikkumismekanismien tutkijoista. Hänelle myönnettiin 2015 tieteen akateemikon arvonimi.
Jalkasen lisäksi listalla on kuusi muuta naista. Naisten varsin vähäinen määrä johtuu siitä, että vaikka heidän osuutensa apurahojen saaneista nousi 2000- luvun alussa suuremmaksi kuin miesten, he eivät olleet ehtineet saada apurahoja niin paljon, että he olisivat päästä aivan kärkijoukkoon. Miehet olivat saaneet ensimmäisen apurahansa keskimäärin 1993, naiset vuotta myöhemmin.
Tampereen yliopiston epidemiologian professori Anssi Auvinen on kymmenen eniten Syöpäsäätiöltä apurahoja saaneen tutkijan joukossa. Hän on tutkinut muun muassa sitä, miten seulonta alentaa eturauhassyövän aiheuttamaa kuolleisuutta.
Syöpäsäätiön 2000-luvulla voimistunut pyrkimys lisätä suurapurahojen määrää on johtanut siihen, että eniten tukea saaneiden tutkijoiden joukkoon on voinut nousta pelkästään saamalla 2010-luvulta lähtien useita suuria apurahoja. Listalla on neljä ensimmäisen apurahansa vasta 2000-luvulla saanutta tutkijaa, joista Matti Nykter sai ensimmäisen viidestä apurahastaan 2014 ja Steve Bova ensimmäisen kolmesta apurahastaan 2015.
Vastaavasti lukuisatkaan apurahat eivät välttämättä riitä nostamaan tutkijoita listan yläpäähän tai yleensä listalle, jos ne on myönnetty aikana, jolloin suurimmatkin apurahat olivat vuoden 2012 jälkeiseen aikaan verrattuna pieniä. Luku määräisesti eniten apurahoja (34) saanut Robert Winqvist aloitti rintasyövän periytyvyyttä selvittäneen tutkimustyönsä jo 1990-luvun taitteessa mutta alkoi saada vasta vuodesta 2009 alkaen suuria apurahoja, jotka riittivät nostamaan hänet sijalle 7. Kansainvälisesti arvostettu solujen kasvutekijöiden tutkija Jorma Keski-Oja on saanut Syöpäsäätiöltä vuodesta 1975 lähtien 26 apurahaa, joukossa useita aikoinaan suuriakin, mutta kun niistä viimeinen on vuodelta 2004, hän ei yltänyt lainkaan 30 eniten rahoitusta saaneen tutkijan listalle.
Suurin osa eniten tukea saaneista tutkijoista on pohjakoulutukseltaan lääkäreita.
Kaikki kolme eniten rahoitusta saanutta tutkijat ovat perustutkimuksen edustajia. Heidät kaikki, kuten myös listalla 11. sijalla oleva Olli Kallioniemi, on palkittu työstään arvostetulla Matti Äyräpään palkinnolla. Runsaasta kymmenestä kliinisen tutkimuksen edustajasta korkeimmalle 30 eniten apurahoja saaneen listalla on neljännellä sijalla oleva Heikki Joensuu. Myös epidemiologi Anssi Auvinen on kymmenen eniten apurahoja saaneen tutkijan joukossa.
Suurin osa eniten tukea saaneista tutkijoista oli pohjakoulutukseltaan lääkäreitä. Biotieteellisen koulutuksen saaneita tutkijoita on 30 eniten tukea saaneiden joukossa noin viidennes, heistä eniten apurahoja ovat saaneet Johanna Ivaska ja Robert Winqvist. Syöpätutkimuksen laajentumista perinteisen lääketieteen ulkopuolelle osoittaa se, että tuetuimpien tutkijoiden joukkoon kuuluu myös kaksi teknillisen pohjakoulutuksen saanutta tutkijaa, Matti Nykter ja Sampsa Hautaniemi. Nykyaikainen syöpätutkimuksessa käytettävät genominlaajuiset mittausmenetelmät tuottavat niin paljon mitattavaa aineistoa, että sen muuttamisessa lääketieteellisesti hyödynnettävää tietoon tarvitaan matematiikkaa ja bioinformatiikkaa
Helsingin yliopiston syöpäbiologian professori Jorma Keski-Oja on kansainvälisesti tunnettu solujen kasvutekijöiden tutkija. Pitkään apurahojen jaossa mukana ollut Keski-Oja katsoo, että tässä tehtävässä tärkeintä on tunnistaa ne tutkijat, joilla oli uusia ideoita ja toteuttamiskelpoisia hankkeita.
Syöpäsäätiön tutkijoille myöntämät yli sadan miljoonan euron apurahat ja muu miljoonaluokan tuki syöpätutkimukselle ovat tuottaneet hyvän tuloksen. Kun Syöpäsäätiön perustamisen aikoihin 1940-luvun lopulla syöpä oli sairaus, johon suurin osa potilaista kuoli, nyt kaksi kolmesta syöpään sairastuneesta paranee. Suomesta on tullut yksi syövänhoidon ja -tutkimuksen huippumaa maailmassa.
Historia etenee spiraalinomaisesti. Kai Setälä totesi vuonna 1947, että tutkijat olivat jo saavuttaneet niin hyviä tuloksia syövän vastaisessa kamppailussa, että heidän työtään oli syytä tukea. Nyt tilanne on sama. Väestön vanhetessa uusien syöpätapausten määrä kasvaa nopeasti, ja useampi kuin joka kolmas suomalainen saa syövän jossakin elämänsä vaiheessa. Siksi tarvitaan pitkäaikaista ja monipuolista tutkimusta, joka avaa uusia mahdollisuuksia syöpätautien ennalta ehkäisyyn ja yksilölliseen hoitoon.
Suomalainen syöpätutkimus on kehittynyt suurelta osin lahjoittajien ja vapaaehtoisten toimijoiden voimin. Heidän panoksensa merkitys ei ole pienentynyt lainkaan, päinvastoin se on noussut julkisen rahoituksen leikkausten vuoksi. Toive syövän voittamisesta on innostanut uusia tutkijoita sukupolvi sukupolvelta etsimään keinoja syövän voittamiseksi. Tämän perinteen jatkuminen edellyttää, että toiveen toteutumiselle luodaan edelleen mahdollisuus.