Uuden vuosituhannen alku
Uuden vuosituhannen ensimmäinen kymmenluku oli Suomessa suuren muutoksen aikaa. Euro syrjäytti markan, parlamentarismia vahvistettiin, maa kanvainvälistyi, internet, matkapuhelimet ja suoramarkkinointi yleistyivät. Syöpien torjunnassa edistyttiin, kun suolistosyövän seulontaohjelman kehittäminen alkoi ja tupakointia ravintoloissa rajoitettiin merkittävästi. Pääsihteeri Liisa Elovainio kampanjoi tupakoinnin vähentämiseksi voimakkaasti myös kansaivälisissä järjestöissä.
Suomen talouskasvu pysyi heikkona 2000-luvun alussa, mikä heijastui suoraan Syöpäsäätiön varainhankintaan: osingot ja myyntivoitot pienenivät ja lahjoituksina saatujen arvopaperien arvo aleni. Syöpäsäätiössä ymmärrettiin hyvin, että sen mahdollisuudet tieteen tuen lisäämiseen riippuivat täysin siitä, miten sen talous kehittyi.
Kun tuen määrää oli pakko muutaman heikon talousvuoden takia supistaa vuoden 2000 tavoin jälleen 2003–04, säätiö joutui pohtimaan toimintastrategiaansa. Se oli pitkään pyrkinyt jakamaan saamansa lahjoitusrahat mahdollisimman nopeasti tutkijoille, minkä se toi myös näyttävästi esille julkaisuissaan: Syöpäsäätiö ei makuuta testamenttien kautta saatuja varoja pankkitileillä, vaan ne jaetaan apurahoina heti, kun se on mahdollista.
Syöpäsäätiö ei makuuta testamenttien kautta saatuja varoja pankkitileillä, vaan ne jaetaan apurahoina heti, kun se on mahdollista.
Lause antoi lahjoittajille luottamusta siihen, että säätiö oli sanojensa mittainen syöpätutkimuksen tukija, mutta nopea rahakierto sisälsi vaaran siitä, että mitä sitten jaettaisiin, kun 1900-luvun alun laman tapainen romahdus lopettaisi rahantulon tykkänään eikä säätiöllä olisi riittäviä vararahastoja tutkimuksen tukemiseen vaikean ajan yli.
Syöpäsäätiöllä oli moneen muuhun säätiöön nähden se kyseenalainen etu, että lamankin aikana ihmisiä kuoli, useat vielä syöpään, ja kun säätiöllä oli hyvä maine, sen saamat testamentit olivat tärkeässä roolissa syöpätutkimuksen tukemisessa. Säätiö pyrki myös varmentamaan tämän lähteen soljuvuuden kehittämällä vakiintuneen ja tarkoin dokumentoidun prosessin testamenttilahjoitusten luotettavaa ja laadukasta käsittelyä varten.
Sen sijaan lahjoitus-, keräys- ja adressitulot sekä sijoitusomaisuudesta saadut tulot saattoivat vuosittain vaihdella suurestikin, minkä vuoksi Syöpäsäätiön oli kiinnitettävä paljon huomiota siihen, että myös nämä tulonlähteet pysyivät jatkuvasti tuottoisina. Syöpäjärjestöjen varainhankintaa ryhtyi johtamaan 1990-luvun alussa HSO-sihteeri, merkonomi Marja Kalliala, joka vastasi monen keräyksen ja tapahtuman suunnittelusta. Hän sai aikaan myös sen, että Syöpä- säätiöön perustettiin 1998 Juhlatoimikunta, jonka tavoitteena oli kerätä varoja syöpätutkimukseen.
Juhlatoimikunnan ensimmäisenä puheenjohtajana toimi kauppaneuvos Satu Tiivola, jonka sitoutumista syövän vastaiseen toimintaan osoitti myös se, että hän perusti 2014 Syöpäsäätiöön oman nimikkorahastonsa syöpätautien tieteellisen tutkimustyön ja erityisesti nuorten tutkijoiden matkojen tukemiseksi. Rahaston peruspääoma muodostui Tiivolan tekemästä 100 000 euron lahjoituksesta. Rahastoa kartutettiin myös Tiivolan 90-vuotismerkkipäivälahjoituksilla.
Satu Tiivolan johtama Juhlatoimikunta järjestää ensimmäiset illallistanssiaiset.
Syöpäsäätiö järjestää Kuvataiteilijat syöpätutkimuksen puolesta puolesta -taidenäyttelyn.
Lääketieteen ja kirurgian tohtori Harri Vertio nimitettiin 2003 Syöpäjärjestöjen pääsihteeriksi. Hän siirtyi toimeen Terveyden edistämisen keskuksen toiminnanjohtajan paikalta toimittuaan aiemmin Lääkintöhallituksen ja Syöpäyhdistyksen ylilääkärinä terveyden edistämisen eri tehtävissä muun muassa suomalaisten tupakoinnin vähentämiseksi. Vuoteen 2011 ulottuneella pääsihteerikaudellaan Vertio toimi aktiivisesti kotimaisissa ja kansainvälisissä työ- ja luottamustehtävissä ja vaikutti erityisesti syövän ja muiden kroonisten sairauksien ehkäisyyn Suomessa ja muualla maailmassa.
Syöpäsäätiön Juhlatoimikunta
Naiset olivat osallistuneet Alli Paasikiven johdolla aktiivisesti Syöpäjärjestöjen rahankeruuseen 1950-luvun vaihteesta alkaen, mutta toiminta oli vähitellen hiipunut. Vajaan 50 vuoden kuluttua tapahtui kuitenkin uusi nousu, kun Syöpäjärjestöjen varainhankintajohtaja Marja Kalliala sai elokuussa 1997 houkutelluksi kauppaneuvos Satu Tiivolan Syöpäsäätiön 50-vuotisjuhlaa järjestävän juhlatoimikunnan puheenjohtajaksi. Juhlat järjestettiin loppusyksyllä 1998 Finlandia-talossa, joten säätiö tarvitsi henkilöä, joka kykenisi suhteillaan saamaan ison talon pöydät täyteen.
Tiivola otti haasteen vastaan, sillä syöpätyö oli hänelle läheinen asia. Hän oli ollut jo muutaman vuoden ajan Suomen Syöpäyhdistyksen valtuuskunnan jäsen ja oli itse joutunut kohtaamaan syövän useasti omassa elämässään. Hänen puolisonsa Suomen Yhdyspankin entinen pääjohtaja Mika Tiivola oli kuollut haimasyöpään edellisenä vuonna, ja myös hänen äitinsä ja isänsä kuolivat syöpään, äiti luusyöpään ja isä tupakkamiehen syöpään, keuhkosyöpään.
Tiivola oli kokenut tilaisuuksien järjestäjä, joten hän ymmärsi, että yksin hän ei kykene selviytymään asiasta, varsinkaan melko hintavien lippujen myynnistä. Hän päätti siksi kutsua avukseen ystäviään, ansioituneita naisia, joilla oli laaja tuttavapiiri ja valmius ryhtyä tekemään hyväntekeväisyystyötä. Ensimmäisenä hän otti alkusyksystä yhteyttä vesi- ja lämpövoimatukku Onnisen hallituksen jäseneen Anja Toivaseen, sitten vuoroon tulivat muun muassa professori Sirpa Asko-Seljavaara, toimitusjohtaja Kaarina Kivilahti ja juontaja Kaarina Suonperä, ja tammikuussa 1998 toimikunta oli koossa. Yhteisvoimin järjestetty tilaisuus onnistui hyvin. Syöpätutkimus sai varoja 1 400 lipun myynnistä, ja tilaisuudessa voitiin toistaa aiemmin syksyllä jokaiseen kotiin jaetun esitteen sanomaa, että syöpä menettää voimaansa sitä mukaa kuin sitä opitaan tuntemaan.
Kun tilaisuus oli toteutunut niin hyvin, juhlatoimikuntaa pyydettiin jatkamaan toimintaansa. Vielä vuoden 1998 puolella perustettiin Syöpäsäätiön Juhlatoimikunta, jonka itseoikeutetuksi puheenjohtajaksi valittiin Tiivola. Tiivolan johdolla ryhdyttiin järjestämään erilaisia hyväntekeväisyystilaisuuksia, kuten tanssiaisia, konsertteja, muotinäytöksiä ja huutokauppoja, joiden tuotto ohjattiin syövän tieteelliseen tutkimukseen. Jäseniksi kutsuttiin henkilöitä, jotka kokivat yhteisen päämäärän tärkeäksi ja olivat valmiita työskentelemään ilman korvausta.
Juhlatoimikunnan toiminnan näyttävä avaus oli marraskuussa 2000 Hotelli Intercontinentalissa Helsingissä järjestetyt illallistanssiaiset, joiden kohokohtana oli Syöpäsäätiön myöntämien apurahojen julkistaminen. Tilaisuus tuotti 350 000 markkaa (lähes 73 000 euroa) ja levitti saamansa julkisuuden ansiosta tietoa syöpätutkimuksen rahoituksen merkityksestä.
Tiivola luopui puheenjohtajuudesta 2001, mutta sai toiminnalleen tarmokkaan jatkajan, kun hänen seuraajakseen valittiin Anja Toivanen, joka oli noussut Onvest-konsernin hallituksen puheenjohtajaksi miehensä vuorineuvos Erkki J. Toivasen kuoltua syöpään edellisenä vuonna. Toivanen toimi puheenjohtajana vuoteen 2007 järjestäen vuosittain illallistanssiaisia, jotka tuottivat satojatuhansia euroja syöpätutkimuksen hyväksi. Tilaisuudet vaativat paljon järjestelyjä, yhteydenottoja esiintyviin taiteilijoihin ja aktiivista myyntityötä, sillä lippujen hinnat olivat varsin korkeat. Esimerkiksi lokakuussa 2006 Ravintola Crowne Plazassa järjestettyjen Roosa nauha-tanssiaisten 220 euron illalliskortti sisälsi tervetu- liaismaljan ja neljän ruokalajin illallisen.
Anja Toivasen jälkeen Juhlatoimikunnan puheenjohtajaksi valitun Syöpä- järjestöjen entisen pääsihteerin Liisa Elovainion kaudella 2007–08 järjestettiin Ravintola Pörssissä kahdet tiedetanssiaiset,joissa tukea kerättiin muun muassa eturauhassyövän tutkimukseen, hoitoihin ja syövästä tiedottamiseen. Tanssiaiset ja muut tilaisuudet, kuten muotinäytökset ja golf-tapahtuma onnistuivat niin hyvin, että pelkästään vuonna 2008 Juhlatoimikunnan tuotto syöpä- tutkimukselle oli 175 000 euroa.
Syöpäsäätiön vuonna 1998 perustettu Juhlatoimi- kunta järjesti ensimmäiset illallistanssiaiset marras- kuussa 2000 Hotelli Intercontinentalissa Helsingissä. Kuvassa keskellä valkoisessa puvussa on Syöpäjärjestöjen varainhankintaa johtanut Marja Kalliala mustassa paljettiasussa, jonka oikealla puolella ovat toimikunnan ensimmäiset puheenjohtajat valkoisessa Satu Tiivola ja Anja Toivanen.
Juhlatoimikunnalle perustettiin 2008 oma rahasto, joka ryhtyi seuraavana vuonna myöntämään apurahoja muun muassa rintasyövän, eturauhassyövän ja suolistosyövän tutkimustyöhön. Rahasto keräsi varoja eri tilaisuuksissa, mutta sen tilille saattoi myös tehdä lahjoituksia ympäri vuoden.
Elovainiota seurasi puheenjohtajana Leena Alahuhta, joka monen muun tavoin oli tullut toimintaan mukaan 2005 Juhlatoimikunnan jäsenen houkuttelemana. Alahuhdan viisi vuotta kestäneen kauden eräänä huippukohtana oli 14.11.2009 Finlandia-talossa yhteistyössä MTV3:n kanssa järjestetty Hyvän Tahdon gaalakonsertti. Suorana televisiossa näytetyssä konsertissa esiintyivät palkkiotta monet tunnetut taiteilijat, kuten Anna Puu, Maria Lund, Katri Helena ja Jari Sillanpää. Tilaisuus tuotti yli puoli miljoonaa euroa syövän geenitut- kimukseen. Juhlatoimikunta toteutti myös 2012 yhteistyössä MTV3‐kanavan kanssa Syksyn Sävel -laulukilpailun, jonka tuotto ohjattiin syöpäneuvontaan ja -tutkimukseen.
Jaana Keho-Kososen puheenjohtajakaudella 2015–19 järjestettiin perinteisten tiedetanssiaisten ohella muun muassa suosittuja Teatterimatinea- ja Afternoon Tea -tapahtumia, jotka varojen kerryttämisen ohella levittivät hyvän medianäkyvyytensä ansiosta viestiä syöpätutkimuksen tärkeydestä. Vuonna 2018 Juhlatoimikunta juhlisti 20-vuotista toimintaansa jakamalla Syöpäsäätiön apurahojen jaon yhteydessä omasta rahastostaan 100 000 euron suuruisen apurahan.
Koronapandemia rajoitti Juhlatoimikunnan toimintamahdollisuuksia Heli Vähäsillan ja Rina Blomqvistin puheenjohtajakausilla 2020–22. Kun tuttuja varainkeräystilaisuuksia ei ollut mahdollista järjestää koronan vuoksi, Juhlatoimikunta osoitti 2020 innovointikykyään kehittämällä TiedeGaalaShown, joka striimattiin lipun ostaneille ja jonka yhteyteen voitiin tilata tähtikokkien Henri Alénin ja Tommi Tuomisen valmistama menu kotiin toimitettuna.
Juhlatoimikuntaan jo aiemmin kuulunut Erja Häkkinen valittiin sen puheenjohtajaksi alkuvuonna 2023. Avauspuheessaan hän korosti, että toimikunnalla oli ollut jo neljännesvuosisadan ajan ilo auttaa Syöpäsäätiötä rahoittamaan suomalaista syöpätutkimusta, jonka ansiosta syövästä toivutaan aiempaa paremmin. Tutkimustyön avulla saavutetut hyvät tulokset antoivat täyden syyn jatkaa toimintaa entistä tiiviimmin.
Häkkisen lisäksi uuteen Juhlatoimikuntaan kuului kahdeksan naista ja nyt myös kaksi miestä, Kaj Kunnas ja Ilkka Vainio. Koronan takia keskeytyneitä tapahtumia, kuten Afternoon Tea- ja golf-tapahtumia, konsertteja ja perinteisiä tiedetanssiaisia, päätettiin jatkaa, ja nyt toimikunnan tapahtumista saattoi saada tietoa myös eri somekanavien kautta.
Juhlatoimikunnasta oli 25 vuoden aikana kehittynyt Syöpäsäätiön merkittävin vapaaehtoistoiminnan kanava, joka oli maaliskuuhun 2023 mennessä koonnut varoja syöpätutkimukselle 2,7 miljoonaa euroa. Samalla se oli osoittanut, kuinka hyviin tuloksiin eri aloja edustavien henkilöiden yhteistyö voi johtaa, kun kaikilla oli yhteinen päämäärä, syöpätutkimuksen tukeminen.
Juhlatoimikunnan puheenjohtajat ja kunniajäsenet
Juhlatoimikunnan puheenjohtajat
Satu Tiivola 1998–2000
Anja Toivanen 2001–06
Liisa Elovainio 2007–08
Leena Alahuhta 2009–14
Jaana Keho-Kosonen 2015–19
Heli Vähäsilta 2020–21
Rina Blomqvist 2022
Erja Häkkinen 2023–
Kunniapuheenjohtaja
Kauppaneuvos Satu Tiivola
Kunniajäsenet
Valtioneuvos Riitta Uosukainen
Lääkintöneuvos Liisa Elovainio
Professori Sirpa Asko-Seljavaara
Rouva Leena Alahuhta
Sisustusarkkitehti Pirkko Söderman
Juhlatoimikunnan perustaminen osui hyvään ajankohtaan, sillä varainhankinta muuttui 2000-luvun alussa yhä ammattimaisemmaksi, ja kilpailu lahjoittajista koveni. Entisillä passiivisilla rahankeruukeinoilla ei enää saavutettu samoja tuloksia kuin aiemmin, varsinkin kun niiden vaatimat kustannukset saattoivat viedä lähes puolet tuotoista. Tämän vuoksi Syöpäsäätiössä pyrittiin kehittämään uusia rahankeruutoimia, ja säätiön sijoitussalkun hoitajan oikeuksia nopeaan reagointiin laajennettiin.
Koska Syöpäsäätiön suurin menoerä koostui apurahoista, oli uhkana, että niiden rahoitukseen jouduttaisiin käyttämään aiemmin kertynyttä omaisuutta, jonka myyntiarvo oli alhainen huonon taloustilanteen vuoksi. Tämän vuoksi Syöpäsäätiö pyrki lisäämään varainhankinnan eli testamenttien, lahjoitusten ja keräysten tuottoa. Tilannetta vaikeutti se, että Syöpäjärjestöjen varainhankintajohtaja Kalliala erosi toimestaan elokuussa 2002 siirryttyään Syöpäklinikan Tukijat ry:n toiminnanjohtajaksi. Nyt säätiön varainhankintaa ryhdyttiin hoitamaan keskustoimiston työntekijöiden voimin ja eri markkinointi- ja viestintätoimistojen kanssa tehdyin sopimuksin.
Vuoden 2003 hyvä testamenttikertymä antoi hetken hengähdystauon, mutta vuoden lopulla Liisa Elovainion jälkeen Syöpäjärjestöjen pääsihteeriksi valitun Harri Vertion tuli yleisen johtamis- ja strategiatyön ohella paneutua myös Syöpäsäätiön talouden saattamiseen kestävälle pohjalle. Hän päätyi rahaasiainvaliokunnan puheenjohtajan Onni Vuorenmaan ja talouspäällikkö Eero Keräsen kanssa käytyjen neuvotteluiden jälkeen siihen, että tasapainoisen kehityksen turvaamiseksi oli sekä kasvatettava sijoitusomaisuuden tuottoa että kehitettävä uusia varainkeräysmuotoja ja -kampanjoita.
Osaketuottoa oli pienentänyt ulkomaisten sijoituskohteiden tiukat kriteerit, joita päätettiin nyt lieventää siten, että euroalueen ulkopuolelle saattoi sijoittaa enintään 20 prosenttia, josta korkeintaan puolet muualle kuin Eurooppaan. Osakkeiden arvon pienentyminen johti siihen, että korkosijoitukset nousivat 2000-luvun alussa Syöpäsäätiön sijoitusvarallisuuden tärkeimmäksi osaksi noin 60 prosentin osuudellaan. Muutaman vuoden kuluttua osakkeiden osuus kasvoi kuitenkin jälleen, mutta edelleen vältettiin korkean riskin markkinoita, kuten 2008 Venäjää.
Syöpäsäätiön suurapuraha nousee 200 000 euroon.
Syöpäsäätiön saamat testamenttilahjoitukset ja Roosa nauha -keräyksen tuotot 1962–2022
Syöpäsäätiö pyrki keräämään varoja monin tavoin. Testamenttien ja suorien lahjoitusten lisäksi syöpätyötä saattoi tukea muun muassa merkkipäivälahjoituksin, edesmenneiden henkilöiden muiston kunnioittamiseksi ja liittymällä Tue tutkimusta -lahjoittajarekisteriin. Yrityksiä muistutettiin siitä, että suurlahjoitukset oikeuttivat verovähennyksiin. Varoja kerättiin myös taidenäyttelyiden, muotinäytösten ja Juhlatoimikunnan järjestämien illallistanssiaisten avulla.
Vuonna 2003 Syöpäsäätiö järjesti ensimmäisen kerran maailmalla suosituksi osoittautuneen Roosa nauha -kampanjan yhteistyökumppaneinaan Lindex Oy ja Me Naiset -lehti. Kampanjan avulla kerättiin ensimmäisenä vuonna 22 000 ja seuraavana vuonna 59 000 euroa rintasyöpätutkimukseen, mutta tuskin kukaan osasi aavistaa, minkälainen menestystarina oli näin saanut alkunsa. Vuonna 2004 perustetusta Roosa nauha -rahastosta Syöpäsäätiö sai testamenttilahjoitusten rinnalle toisen merkittävän tulonlähteen, joka samalla viitoitti tietä kohti aktiivista ja ammattimaista rahankeräystyötä.
Vuonna 2004 Syöpäsäätiön hallituksen puheenjohtajaksi valittiin dosentti Tuomo Timonen, joka oli Suomen huomattavimpia kliinisiä patologeja ja syöpätutkijoita ja sai professorin arvonimen 2016. Hänen kaudellaan monet yhteiskunnalliset, taloudelliset, väestölliset ja terveydelliset muutokset saivat aikaan sen, että Syöpäjärjestöt ryhtyivät 2004 laatimaan yhteistä strategiaa vuosille 2005–10. Professori Jorma Rantasen johdolla toiminut työryhmä laati strategialuonnoksen, joka pyrki ottamaan huomioon sekä ajan suuret muutokset että sairauskirjon ja terveydenhuollon tulevaisuuden näkymät ja järjestökentän tulevat haasteet.
Vuoden lopulla 2005 hyväksytty strategia jakaantui kuuteen osaan: Yhteiskuntapoliittiseen strategiaan sekä järjestö-, tieto-, koulutus- ja palvelustrategiaan sekä kansainväliseen strategiaan. Strategiassa nimettiin myös Syöpäjärjestöjen tärkeimmät arvot: inhimillisyys, totuudellisuus, riippumattomuus ja yhteisvastuullisuus. Syöpäsäätiö keskittyi edelleen tieteellisen tutkimuksen tukemiseen ja panosti kivun ja muiden oireiden lievittämisen esteiden poistamiseen ja tutkimiseen.
Syöpäjärjestöt järjestivät 2005 yhteistyökumppaneidensa kanssa Hyvä ajatus -syöpäkeräyksen, koska edellisestä valtakunnallisesta keräyksestä oli kulunut viisi vuotta ja keräykseen oli tarvetta syövän yleistyttyä nopeasti väestön vanhetessa. Tammikuussa käynnistynyt kampanja oli osoitus siitä, kuinka pitkälle oli edetty vanhoista lipaskeräysten ajoista. Nyt kampanjassa oli useita keräys- muotoja: Puhelin- ja tekstiviestilahjoitukset, huutokauppa, erilaiset kampanjatuotteet sekä perinteiset tili- ja lipaskeräykset. Lisäksi yrityksiä ja yhteisöjä pyydettiin tukemaan kampanjaa erilaisin lahjoituksin ja tempauksin.
Kovasta yrityksestä huolimatta Hyvä ajatus -keräys ei onnistunut saavuttamaan tavoitettaan. Syynä oli tapahtuma, johon keräystoimikunta ei voinut vaikuttaa: Kaakkois- Aasiassa muutamia viikkoja aiemmin tapahtunut tsunamin aiheuttama murhenäytelmä vei lähes kaikki lahjoitusvarat. Keräyksen huono tulos ja Suomen Syöpä- yhdistyksen jäsenjärjestöjen erimielisyys rahanjaosta johtivat siihen, että järjestöt päättivät luopua lista- ja lipaskeräyksiin tukeutuvista valtakunnallisista keräyksistä. Asiaan vaikutti myös se, että keräyshuijarit olivat vähentäneet kansalaisten lahjoitushalukkuutta. Esimerkiksi Talvisodan veteraanit oli kerännyt hyväuskoisilta ihmisiltä kymmeniä miljoonia markkoja mutta ohjannut veteraaneille vain joitakin kymmeniä tuhansia markkoja.
Ensimmäinen Roosa nauha -kampanja järjestettiin vuonna 2003. Menestystarina sai alkunsa.
Päätös luopua yli 50 vuotta harjoitetusta valtakunnallisesta keräystoiminnasta merkitsi sitä, että Syöpäsäätiön oli tehostettava muita rahanlähteitään. Testamentti- ja muut lahjoitukset muodostivat edelleen merkittävän osan sen rahoituksesta, mutta niiden määrä vaihteli taloudellisten suhdanteiden mukaisesti. Adressien ja korttien myynnistä saatiin edelleen rahaa, mutta sen verran vähän, että niillä oli suurempi merkitys säätiön nimen tunnettavuuden pitämisessä. Toisin kuin eräät suuret suomalaiset apurahasäätiöt Syöpäsäätiö päätti nyt rahoittaa toimintaansa suurelta osin tukeutumalla aktiiviseen varainhankintaan, jota tehtiin viidellä osa-alueella: Yksityis- ja yritysvarainhankinnassa, kumppanuusasioissa, kampanjoissa sekä tuotemyynnissä. Ja tämä kaikki oli tehtävä siten, että säätiön maine pysyi tahrattomana ja luotettavana lahjoittajien silmissä. Vuoden 2005 valtakunnallisen kampanjan epäonnistumiseen vaikuttanut Syöpäjärjestöjen sisäinen erimielisyys tuli näkyviin myös seuraavana vuonna, jolloin Syöpäyhdistyksen jäsenjärjestöt hylkäsivät pitkään valmistellun esityksen yhteisen valtakunnallisen varainhankinnan kehittämiseksi.
Vaikka yleisesti ymmärrettiin, että avoin kilpailu lahjoitusrahoista ei ollut hyväksi syöpätyön kokonaisuudelle, sopuun pääsemistä vaikeuttivat jäsenjärjestöjen erilaiset tilanteet ja tavoitteet. Syöpäsäätiön varainhankinta tähtäsi ensi sijassa syöpätutkimuksen edistämiseen, kun taas Syöpäyhdistys ja sen jäsenjärjestöt keräsivät varoja erityisesti neuvontaan, vertaistukeen, koulutukseen, viestintään, kuntoutukseen ja terveyden edistämiseen.
Syöpäsäätiö järjestää ensimmäisen Roosa nauha -keräyksen varojen hankkimiseksi rintasyöpätutkimukselle Syöpäjärjestöjen uudeksi pääsihteeriksi nimitetään Harri Vertio.
Tuomo Timonen valitaan Syöpäsäätiön hallituksen puheenjohtajaksi. | Kansainvälinen syöpäunioni (UICC) myöntää Suomen Syöpäyhdistykselle arvostetun Global Excellence in Cancer Control -palkinnon.
Hyvä ajatus -kampanjan huono tulos saa Syöpäjärjestöt luopumaan valtakunnallisista lista- ja lipaskeräyksistä.
Syöpäsäätiön varainhankinnasta vastasivat syksystä 2007 alkaen varainhankintajohtaja Mervi Perkinen ja varainhankintapäällikkö Henna Auno. Perkisen alaisuuteen kuuluivat myös myymälän toiminnot, mutta verkkokauppa toimi vielä vuoden 2008 viestinnän alaisuudessa. Varainhankintaa vahvistettiin ja toteutettiin neljällä osa-alueella: yksityiset lahjoittajapalvelut, yritysyhteistyö, kampanjat ja tuotemyynti. Yksityisiin lahjoittajiin keskittyneen lahjoittajapalvelun toiminta alkoi maaliskuussa 2008. Sen toiminta jakaantui yksittäisiin lahjoituksiin (muun muassa merkkipäivä- ja kampanjalahjoitukset), säännöllisiin lahjoituksiin (kuten Tue tutkimusta -lahjoittajat ja kuukausilahjoittajat) sekä testamenttilahjoitukset.
Vuonna 2008 Syöpäsäätiö juhli 60-vuotista toimintaansa tiedeviestinnän teemalla. Syöpätutkimuksen päivät järjestettiin Helsingissä, Oulussa, Turussa, Kuopiossa ja Tampereella, ja säätiön tukemaa tutkimusta esitellyt Focus-lehti julkaistiin ensimmäistä kertaa. Lehdessä professori Kari Alitalo kauhisteli ilmiötä, joka tuntui pahenevan vuodesta vuoteen:
Syöpäsäätiöön perustettu Hopearahasto kerää varoja eturauhassyövän tutkimukseen.
”Byrokratian lisääntyminen on aivan silmitöntä. Se tuhoaa tätä menoa luovan tieteellisen ajattelun kokonaan. Yhä suurempi osa tutkijan ajasta kuluu turhien tekstien kirjoittamiseen, turhien matkojen tekemiseen ja turhissa kokouksissa istumiseen.”
Varainhankinta lähti hyvin liikkeelle, mutta sitten ajauduttiin ongelmiin, kun kuukausilahjoittamispalvelun suunnittelusta vastannut varainhankintapäällikkö Henna Auno irtisanoutui toukokuussa 2008 ja varainhankintajohtaja Mervi Perkinen ilmoitti luopuvansa tehtävästään elokuussa.
Osittain haasteet johtuivat myös siitä, että varainhankinta oli muuttunut 2000-luvulla selvästi ammattimaiseksi toiminnaksi, jota säätelivät monet juridiset, taloudelliset, tekniset, toiminnalliset, viestinnälliset ja imagolliset vaatimukset. Työn vaatiman suuren kuormittavuuden lisäksi Syöpäsäätiön varainhankintaa vaikeutti sen toiminnallisesti hankala asema viestintä- ja talousyksiköiden välissä.
Työvaliokunta piti tärkeänä, että varainhankintaa kehitettiin aiempien suuntaviivojen mukaisesti ja uudet henkilöt rekrytoidaan mahdollisimman nopeasti. Tilanne ratkesi siten, että varainhankintajohtaja Perkinen veti takaisin eroilmoituksensa, yksikköön rekrytoitiin kolme uutta työntekijää ja sen vahvuus nostettiin kuuteen henkilöön. Perkinen ryhtyi jatkamaan Syöpäjärjestöjen varainhankinnan kehittämistä ja laati huhtikuussa 2009 asiasta esityksen työvaliokunnalle. Sen mukaan järjestöillä oli kaksi vaihtoehtoa: Joko siirrytään Syöpäsäätiön johtamaan valtakunnallisesti yhtenäiseen varainhankintaan tai sitten jatketaan nykyistä Syöpäyhdistyksen jäsenjärjestöjen varaan rakentuvaa varainhankintaa.
Perkinen kannatti itse valtakunnallisesti keskitettyä varainhankintaa ja esitti neljä näkökohtaa, jotka tuli ottaa huomioon Syöpäjärjestöjen varainhankinnassa:
• yksittäisten isojen kampanjoiden aika varainhankinnassa on ohi
• varainhankinta on ammattimaista toimintaa
• tärkeää on organisaation luotettavuus, varainhankinnan ja rahankäytön läpinäkyvyys
• lahjoittajille mahdollistetaan auttamisen mielihyvä jakamalla unelmaa: ”Tavoitteena on voittaa syöpä, ja Sinä voi auttaa siinä”.
Työvaliokunta käsitteli Perkisen esitystä elokuussa 2009 ja totesi sen oikean- suuntaiseksi. Se lähetti esityksen aiesopimuksien tekemistä varten Syöpäyhdistyksen jäsenyhdistyksille, joiden toivottiin käsittelevän asian niin nopeasti, että siitä voitaisiin päättää jo marraskuussa. Päätöstä tehdessään työvaliokunta tiesi, että aikataulu oli kovin toiveikas, sillä jäsenyhdistykset olivat niin eri asemassa, että niiden oli vaikea päästä yksimielisyyteen asiasta. Epäilykset osoittautuivat aiheellisiksi, sillä neuvottelut Syöpäjärjestöjen yhteisestä varainhankinnasta päätettiin tuloksettomina keväällä 2010.
Syöpäsäätiössä ymmärrettiin, että tilanne ei tulisi muuttumaan vielä vuosiin, joten sen oli syytä keskittyä jatkamaan oman varainhankintansa kehittämistä muun muassa valmistautumalla ottamaan käyttöön CRM- eli asiakkuudenhallintajärjestelmä. Työ muuttui haasteelliseksi, kun yhdysvaltalaisten asuntoluottoyhtiöiden ajautuminen konkurssiin kärjistyi ensin finanssikriisiksi ja sitten investointipankki Lehman Brothersin kaaduttua 2008 maailmanlaajuiseksi taantumaksi, joka vaikutti Suomen suhdanneherkkään talouteen poikkeuksellisen voimakkaasti.
Kun Nokian vetoapu alkoi hiipua metsä- ja koneenrakennussektorien menettäessä samaan aikaan asemiaan, julkisen talouden tasapaino heikentyi ja suomalaiset arvopaperimarkkinat kärsivät pahoin. Taloustilanteen heikkeneminen johti julkisten tutkimusmenojen ja yliopistojen perusrahoituksen leikkaamiseen.
Talouslama iski Syöpäsäätiöön useaa reittiä: Varainhankinta hankaloitui ja paine apurahoihin kasvoi julkisen tutkimusrahoituksen leikkausten vuoksi. Tilannetta vaikeuttivat vielä heikon taloustilanteen kärjistämät Syöpäjärjestöjen sisäiset ristiriidat. Syöpäyhdistyksen valtuuskunnan varapuheenjohtajan Juhani Nummelan mukaan syöpätyön toimintaedellytyksiä ei ollut tulevaisuuden toimintaa suuntaavissa asiakirjoissa turvattu riittävästi. Tämä johtui siitä, että Syöpäjärjestöjen kokonaisuuden johtamisessa valtuuskunnalla oli vain ”paperitiikerin” rooli:
Rintasyöpäseulonnoista ryhtyvät vastaamaan pääosin yksityiset toimijat.
Syöpäjärjestöt muuttavat Pieni Roobertinkatu 9:ään.
Focus-lehti ilmestyy ensimmäisen kerran.
”Järjestöllinen tasapaino on horjahtanut. Renki on kohonnut isännäksi
– SSY on jäänyt Syöpäsäätiön ’panttivangiksi’. Yhdistys toimii Säätiön lainapääoman varassa ja siten kerryttää korkoina säätiöpääomia, joiden perustarkoituksena on tutkimusrahoituksen turvaaminen. Lahjoitusrahavirrat kulkevat säätiön kautta – se on järjestörahoituksen avaintoimija. Vallankäyttö rahoituksen sisäisten toimintojen ohjauksessa on asiallisesti siirtynyt lääketieteellisen kollegion ja pääsihteerin asiaksi, pois kansalaistoiminnan ja jäsenjärjestöjen vaikutusvallan piiristä.”
Nummelan lausunto osoitti, että Syöpäyhdistyksen ja Syöpäsäätiön 1950- luvun vaihteessa alkaneessa vuorovaikutussuhteessa oli edetty uuteen vaiheeseen. Syöpäsäätiö oli vahvistunut niin paljon, että sen voitiin katsoa vaikuttavan Syöpäyhdistystä enemmän siihen, miten Suomessa syöpätyötä rahoitettiin. Nummelan huoli Syöpäyhdistyksen ja sen jäsenjärjestöjen rahoituksen riittä- vyydestä oli aiheellinen, mutta jätti auki kysymyksen siitä, kuinka paljon järjestöjen ongelmat johtuivat Syöpäsäätiöstä ja kuinka paljon niiden sisäisistä ristiriidoista.
Syöpäsäätiö ryhtyi 2008 julkaisemaan sen tukemaa tutkimusta esitellyttä Focus-lehteä. Vuonna 2013 lehdessä selvitettiin muun muassa kysymystä, miksi valittu lääkehoito ei tehoa kaikkiin syöpäpotilaisiin