Syöpäjärjestöjen uusi työnjako

Kun liki 30 vuotta oli kulunut Syöpäsäätiön ja Syöpäyhdistyksen 1963 yhteistoimintaohjesäännön solmimisesta, sen sisältö oli suurelta osin lakannut vaikutta- masta. Syöpäsäätiö ei enää ollut vain rahoittava organisaatio vaan siitä oli tullut erityisesti sen hallituksen puheenjohtajina toimineiden Sakari Timosen, Erkki Saxénin ja Martti I. Turusen ansiosta syöpätutkimuksen tärkeä rahoittaja, joka tuki myös hieman koulutusta ja saattohoitoa. Sen kuluista jo lähes puolet muodostui apurahoista.

Syöpäsäätiöstä on tullut syöpätutkimuksen tärkeä rahoittaja.

Syöpäsäätiön saamat lahjoitus- ja testamenttitulot kehittyivät suotuisasti 1980-luvun jälkipuoliskolla, samoin jo kertyneen omaisuuden tuotot, jotka muodostuivat pääosin korkotuloista, osingoista, vuokrista ja metsänmyyntituloista. Vaikka säätiön säännöissä todettiin, että varat oli sijoitettava turvallisiin kohteisiin ja mahdollisuuksien mukaan tuloa tuottavasti, sen hallitus ei ollut lyhyitä jaksoja lukuun ottamatta pyrkinyt harjoittamaan aktiivista omistus- politiikkaa. Sijoitusomaisuutta ei kartutettu itsetarkoituksellisesti, osingot nostettiin, ilmaisantien osakkeet merkittiin, joukkovelkakirjalainoja pidettiin juoksuaika, vapaana olleet asunnot myytiin heti ja vain yli 30 hehtaarin yhtenäiset metsätilat pidettiin, samoin pörssiosakkeet. Suurten pankkien, erityisesti KOP:n ja SYP:n, osakkeet muodostivat noin puolet pörssisalkun arvosta, toinen puoli koostui lukuisten pörssiyhtiöiden osakkeista.

”Kaikki syöpää torjumaan” -kampanjan tuoton osoittauduttua niin suureksi, että sitä ei ollut syytä käyttää heti, Syöpäsäätiön hallitus alkoi pohtia sijoitustoiminnan kehittämistä. Juuri tuolloin voimakas taloudellinen nousukausi oli synnyttänyt Suomeen pörssi-innostuksen, joka lupaili rohkealle sijoittajalle suuria voittoja. Säätiön hallitus ei kuitenkaan lämmennyt pörssiseireenien kutsulle vaan valitsi vastuullisen sijoittamisen tien. Hyvän maineensa säilyttämiseksi säätiön ei tullut pyrkiä riskisijoituksilla mahdollisimman suureen voittoon eikä myydä heti sen haltuun tulleita vuokrattuja asuntoja, vaan sen oli toimittava niin, että kaikessa näkyi, että sen sijoitustoiminnan tavoitteena oli hankkia varoja syöväntorjuntaan ja -tutkimukseen.

Palvelu osoittautui nopeasti tarpeelliseksi. Puheluiden määrä kasvoi vuosi vuodelta, mikä johti siihen, että useat sadat soittajat jäivät vuosittain ruuhkan vuoksi vaille apua. Tilanteen helpottamiseksi 1994 palvelun markkinointi lopetettiin kokonaan, mutta silti vastattujen puhelujen määrä nousi vuodessa noin 1300:aan. Vuonna 1996 tilanne kehittyi niin vaikeaksi, että yhdeksi mahdollisuudeksi nousi puhelinpalvelun muuttaminen maksulliseksi sen toimivuuden varmistamiseksi. Tähän ei kuitenkaan päädytty vaan palvelu päätettiin pitää soittajalle maksuttomana, laajentaa sitä ja siirtää se Syöpäsäätiön alaisuuteen.

Puhelinpalvelu osoittautui nopeasti tarpeelliseksi.

Syöpäsäätiö selvisi 1990-luvun alun lamakaudesta kohtuullisen hyvin. Säästötoimet, vakaa taloudenhoito, hyvät testamenttitulot ja Thuringin säätiön jatkuva tuki auttoivat sen vuoteen 1993, jolloin sen talous alkoi kohentua nopeasti. Vuonna 1994 säätiö pystyi jakamaan apurahoja yli viisi miljoonaa markkaa ja tukemaan Syöpäyhdistystä kahdella miljoonalla markalla. Kasvun ansiosta Syöpäjärjestöt pysyivät edelleen kulttuurille ja tieteelle eniten tukea myöntäneen kuuden yksityisen tahon joukossa.

Sen verran ankara koettelemus oli ollut, että Syöpäjärjestöille ryhdyttiin laatimaan taloudellista perusstrategiaa. Tavoitteena oli tehostaa erityisesti lahjoitusten ja testamenttien saamista sekä lisätä kampanjoiden ja oman pääoman tuottoja. Omaisuuden kasvattaminen ei ollut itsetarkoitus vaan se pyrittiin saamaan vain niin suureksi, että se mahdollistaisi tasaisen apurahavirran, johon yksittäiset lamavuodet eivät vaikuttaisi. Työstä vastasi pääosin järjestöjen yhteinen raha-asiainvaliokunta, johon kuului Syöpäyhdistyksen hallituksen puheenjohtajan, pääsihteerin ja talouspäällikön lisäksi suurimpien liikepankkien edustajia. Sen puheenjohtajana toimi 1996–2004 pankinjohtaja Onni Vuorenmaa, joka oli vuosina 1996–2005 myös Syöpäsäätiön hallituksen varapuheenjohtaja ja kuului myös sen strategiatyöryhmään.

Vuonna 1995 Syöpäsäätiö sai monen vuoden jälkeen jälleen pitkäaikaisen hallituksen puheenjohtajan, sillä radiologian professori Carl-Gustaf Standertskjöld-Nordenstam johti sitä yli vuosituhannen vaihtumiseen vuoteen 2003 saakka. Hänen kaudellaan säätiön tulonmuodostuksessa tapahtui selvä muutos. Kun aiemmin suurin osa säätiön saamista varoista oli tullut lahjoituksin, avustuksin ja keräyksin, nyt myös omaisuuden tuotolla alkoi olla merkitystä. Syöpä- säätiön finanssivarallisuus oli 1996 lähes 42 miljoonaa markkaa, josta noin 37 prosenttia oli sijoitettu osakkeisiin, erityisesti Nokian, Kymmenen, Orionin, Meritan ja Huhtamäen osakkeisiin. Sijoitusneuvojat suosittivat ulkomaisten sijoitusten lisäämistä, mutta säätiön hallitus lämpeni asialle hitaasti. Vuonna 1996 hallitus päätti, että ulkomaille sijoitettujen varojen osuus saattoi olla korkeintaan 10 prosenttia Syöpäjärjestöjen nettovarallisuudesta, mutta kahden vuoden kulut- tua päätöstä lievennettiin niin, että osuus saattoi nousta enintään 50 prosenttiin.

Syöpäjärjestöjen yhteiset valiokunnat työvaliokunta ja raha-asiainvaliokunta vahvistivat helmikuussa 1998 ohjesäännön, jonka mukaan korkean riskin sijoituksia vältettiin ja päähuomio kiinnitettiin edelleen sijoitusten turvallisuuteen ja rationaalisuuteen. Tilanne muuttui kuitenkin kevään aikana nopeasti Syöpätautien Tutkimussäätiön saamaan suuren testamentin ja ulkomaille sijoittamisen kriteerien lievennyttyä. Kesäkuussa sijoitussalkunhoitaja sai ohjeen myydä noin 50 000 Nokian osaketta, joista saaduista noin 17,5 miljoonasta markasta voitiin sijoittaa noin 10 miljoonaa markkaa riittävän luottokelpoisuuden omaaviin kotimaisiin joukkovelkakirjalainoihin ja loput kansainvälisiin osakkeisiin ja/tai kansainvälisiin osakerahastoihin.

Kesäkuun 1998 kokouksessa myös todettiin, että Syöpäsäätiön adressien tuotto oli 1963 solmitun yhteistyösopimuksen mukaisesti siirretty vuosikymmenien ajaksi Syöpäyhdistykselle. Koska adressien myynti oli tunnetuin ja vanhin varainhankintakeino, jonka ostava yleisö yhdisti Syöpäsäätiöön, adressitulot päätettiin ohjata tästä lähtien Syöpäsäätiölle.

Syöpäjärjestöjen sijoitusomaisuus kasvoi 1990-luvun lopulla huomattavasti. Syöpäsäätiön finanssivarallisuuden oltua 1996 lähes 42 miljoonaa markkaa (lähes 11 miljoonaa euroa) 1999 se oli jo yli 62 miljoonaa markkaa (noin 15,5 mil- joonaa euroa). Kun samaan aikaan vaihtoehtoina olevien sijoitusinstrumenttien määrä oli lisääntynyt huomattavasti, ja euroalueen syntyminen muutti sijoitusten maariskejä, raha-asiainvaliokunnan toimintaan kohdistui suuria paineita.

Hallitus lisäsikin sen valtuuksia muuttaa sijoitusten jakautumista eri instrumenttien kesken, mutta piti edelleen voimassa päätöksen, jonka mukaan Syöpäjärjestöt eivät sijoita tupakkateollisuuteen. Säätiön arvopaperien hoidosta vastasi vuosituhannen lopulla Nordea Private Wealth Management.

Syöpäsäätiön nopeasti kasvaneen apurahamäärän ansiosta Syöpäjärjes- töt nousivat Sigrid Jusélius Stiftelsen jälkeen Suomen toiseksi suurimmaksi yksityiseksi lääketieteen tukijaksi. Koska hanke Syöpätautien Tutkimussäätiön sulauttamiseksi Syöpäsäätiöön oli jäänyt kesken 1990-luvun alussa, asiaan palattiin tammikuussa 1994 Verohallituksen nimettyä Syöpäsäätiön vuosiksi 1993–97 sellaiseksi säätiöksi, jolle tehdyn lahjoituksen yhteisö sai vähentää valtionverotuksestaan. Koska yhä oli vaarana, että verovapaus päättyisi 1997, ja Tutkimussäätiölle oli myönnetty vastaava oikeus ilman määräaikaa, asiassa päätettiin edelleen edetä asteittain. Tätä ratkaisua puolsi se, että oikeusministeriössä oli pohdittu, olisiko niin ison säätiön kuin Tutkimussäätiön sulauttaminen lainkaan mahdollista.

Vuonna 1994 Syöpäsäätiö siirsi suurstipendin jaon itselleen ja jatkoi Tutkimussäätiön toiminnan supistamista siirtämällä sen rahastoja omaan hallintaansa. Vuoden 1995 loppuun mennessä Syöpäsäätiöön siirrettiin kaikkiaan 23 rahastoa, siirtämättä jäi Lääketieteellisen Radio-isotooppiyhdistyksen Tutkimusrahasto, jonka hoitokuntaan kuului järjestökokonaisuuden ulkopuolisia tahoja. Syöpäsäätiöllä oli nyt 47 ja Syöpäyhdistyksellä viisi rahastoa, joista vain Helena ja Otto Kankkusen rahasto tuki tutkimusta muiden rahoittaessa muuta syöpätyötä.

Kun Tutkimussäätiön sulautuminen Syöpäsäätiöön oli saatu rahastojen suhteen pääosin toteutetuksi, Syöpäsäätiön ja Syöpäyhdistyksen yhteistyössä alkoi jälleen uusi vaihe. Nyt yhteiseen päämäärään pyrittiin selvän työnjaon avulla. Syöpäyhdistys toimii potilas- ja kansanterveysjärjestönä ja Syöpäsäätiö keskittyy syöpätutkimuksen rahoittamiseen. Molemmat järjestöt olivat varsin tyytyväisiä yhteistyön kehittymiseen. Syöpäjärjestöjen yhteisen työvaliokunnan kokouksessa joulukuussa 1995 todettiin, että 1963 solmittua yhteistoimintaohjesääntöä oli onnistuttu uudistamaan vuosien kuluessa niin, että sen tarkistamiseen ei ollut aihetta. Järjestöjen keskeiseksi elimeksi oli tullut Syöpäyhdistyksen ja Syöpäsäätiön hallitusten vuosittain asettama yhteinen työvaliokunta, johon kuului kummankin hallituksen puheenjohtajan ja varapuheenjohtajan lisäksiapurahalautakunnan puheenjohtaja ja raha-asiainvaliokunnan puheenjohtaja tai varapuheenjohtaja sekä Syöpäjärjestöjen pääsihteeri.

Työvaliokunnan tehtävänä oli valmistella hallituksessa käsiteltävät asiat sekä toteuttaa hallituksen sille antamat tehtävät. Työvaliokunta myös päätti muiden toimihenkilöiden kuin pääsihteerin, terveysosaston ylilääkärin ja talouspäällikön ottamisesta ja erottamisesta. Se huolehti määräehtoisten lahjoitusten sekä testamenttien vastaanottamiseen, valvontaan ja toteuttamiseen liittyvistä tehtävistä ja ohjasi sekä valvoi hallitusten tekemien päätösten toteuttamista.

Vuosi 1998 on Syöpäsäätiön 50-vuotisjuhlavuosi

Vuosi 1998 on Syöpäsäätiön 50-vuotisjuhlavuosi, jonka se vietti edellisinä vuosikymmeninä omaksumansa linjan mukaisesti pääosin työn merkeissä. Sitä juhlistettiin vain tavallista näyttävämmällä Syöpäsäätiön symposiumilla, syöpäsairaanhoitajien koulutuspäivillä ja kliinisille geneetikoille järjestetyllä kurssilla. Se päätti myös palkita joka toinen vuosi työssään ansioituneen hyvän syöpälääkärin ja hyvän syöpäsairaanhoitajan. Ensimmäiset palkinnot myönnettiin jo 1998.

Juhlavuosi toi Syöpäsäätiölle myös yhden uuden tukimuodon, kun se päätti syyskuussa osallistua yhdessä Pirkanmaan Syöpäyhdistyksen ja Tampereen Tuberkuloosisäätiön kanssa viisivuotisen palliatiivisen lääketieteen lahjoitusprofessuurin perustamiseen Tampereen yliopistoon. Oireita lievittävä palliatiivinen hoito oli tärkeä hoitomuoto erityisesti syöpäpotilaille, joille kivut pahenivat syövän edetessä ja yleiskunnon heikentyessä. Suomessa vahvoja kipulääkkeitä käytettiin vähemmän kuin useimmissa muissa Euroopan maissa, minkä vuoksi Syöpäsäätiö oli pitkään puhunut syöpäsairaiden kivunhoidon riittämättömyydestä. Se ryhtyi myös järjestämään syöpäkipukoulutusta sekä terveyskeskuslääkäreille että sairaaloissa toimiville lääkäreille.

Syöpäsäätiö sai juhlavuotensa aikana runsaasti lahjoituksia ja testamentteja, joista yksi sille Syöpätautien Tutkimussäätiön kautta tullut nousi sen siihen asti tärkeimmäksi. 105-vuotiaana kuollut pietarsaarelainen Hellin Westerholm oli tehnyt aikoinaan puolisonsa Göstan kanssa yhteisen testamentin, joka määräsi molempien omaisuuden Syöpätautien Tutkimussäätiölle. Pääosin Nokia Oyj:n osakkeista koostuneen omaisuuden arvo oli Gösta Westerholmin kuollessa 1975 noin miljoona markkaa, Hellinin kuollessa 2.4.1998 se oli yli 31 miljoonaa markkaa ja sen siirtyessä Tutkimussäätiölle arvo oli noussut jo noin 35 miljoonaan markkaan (lähes 8,9 miljoonaan euroon).

Tutkimussäätiö päätti perustaa vuosiksi 1999–2008 Hellin ja Gösta Westerholmin nimeä kantavan rahaston, joka antoi vuosittain miljoonan markan suurstipendin. Vuoden 2008 jälkeen varat päätettiin siirtää säätiön toimintaa rahoittavaan käyttörahastoon ja ryhtyä käyttämään vain sen pääoman tuottoa.

Syöpäjärjestöt saattoivat nyt iloita siitä, että ne olivat pohtiessaan 1990-luvun alussa Tutkimussäätiön sulauttamista Syöpäsäätiöön ottaneet huomioon asian- tuntijoiden varoitukset. Niiden mukaan ei ollut itsessään selvää, että aikaa sitten Tutkimussäätiölle tehdyt testamentit voitaisiin siirtää ongelmitta Syöpäsäätiölle. Nyt näitä ongelmia ei ollut, joten suomalaisen syöpätutkimuksen siihen men- nessä suurin yksittäinen lahjoitus pääsi oikeaan kotiin.

Westerholmin testamentin synnyttämää iloa lisäsi vielä se, että Syöpäsäätiö kykeni 1990-luvulla erityisesti hyvin onnistuneen sijoitustoiminnan ansiosta tukemaan syöpätutkimusta yli 12,3 miljoonalla markalla eli enemmän kuin koskaan aiemmin. Ilo vaihtui kuitenkin pian murheeksi, kun havaittiin, että jakosumma oli ollut niin suuri, että säätiön saamien tulojen nopea vähentyminen ei riittänyt sen kattamiseen. Tämän vuoksi vuoden 1999 taloudellinen tulos kääntyi negatiiviseksi. Säätiön johtoa askarrutti siten vuosituhanteen vaihteessa pelätyn tietokoneiden Y2K-ongelman ja euroon siirtymisen lisäksi myös huoli siitä, miten sen talous saataisiin jälleen nousuun.